Joukkueen mukana, huoltajan kertomana

Huoltajan blogissa tarkoitukseni on kertoa mitä on olla joukkueessa mukana ja mitä kommelluksia reissuissa tapahtuu. Arvioin kauden aikana vähän ruokia mitä reissuilla syömme ja vieraspaikkakuntien tunnelmaa peleissä. Pelillisiin asioihin minä en paneudu ollenkaan, sillä se ei ole minun asiani, vaan minun asiani on pitää huolta siitä, että pelaajilla riittää juomista peleistä ja pitää huolta jos jotakin haavereita sattuu. Kautta on jo pelattu jonkin verran, joten kirjoitan alkukaudesta nyt yleisesti. Tarkoitukseni olisi kuitenkin tästä lähtien viikottain saada yksi kirjoitus sivuille, joten kirjoituksia on kuluvan kauden aikana luvassa.

Kausihan me aloitettiin vieraspelireissulla Tampereella ja Vammalassa. Reissuun lähdettiin hyvissä ajoin perjantaina päiväsaikaan. Ensimmäinen pysähdys oli Pihtiputaan Shellillä, jossa oli tarjolla pastaa, perunamuusia, uunimakkaraa ja tietenkin salaattia. Suurin osa pelaajista otti pastaa jossa käsittääkseni oli broileria, mutta itse päädyin valitsemaan uunimakkaran ja perunamuusin. Ruoka ei ollut yhtään huonoa, mutta on parempaakin tullut joskus syötyä. Jatkoimme matkaa kohti Tamperetta, seuraava pysähdyksemme oli muistaakseni Jämsässä, jossa joimme kahvit ja ostimme vähän evästä hotellille. Toki me myös pelasimme joukkueen virallista reissupeliä, eli RAY:n automaattipeliä KultaJaskaa. Me emme hae välttämättä voittoja jolla voimme kerskuilla, vaan me haemme vapaapelejä, joista ei koskaan voita mitään. Villimpien huhujen mukaan vapaapelejä on saatu 20, josta voittoja on kertynyt pari euroa. Tällä kertaa taisi KultaJaska viedä kaikkien hilut, joten Jaska vei tällä kertaa voiton.

Hotellille saavuimme kymmenen aikaan ja taidettiin koko kööri mennä suoraan hotellihuoneiden uumeniin lataamaan akkuja lauantaille. Heräsimme lauantaina ennen kahdeksaa, menimme aamupalalle joka oli perus hotelliruokaa. Munakokkelia, karjalanpiirakoita, patonkia, levitteitä, leikkeleita jne. Jokainen joka on hotellissa aamupalalla ollut, tietää mitä on tarjolla, joten oman maun mukaan saa vapaasti valita. Ennen yhdeksään hyppäsimme bussin kyytiin ja lähdimme kohti Pyynikin urheilutaloa, jossa oli yhdeksältä aamureenit. Siellä saatiin vähän tuntumaa pelisaliin ja takaisin hotellille. Kahdeltatoista meille oli varattu ruoka Tampereen Scandic -hotellissa. Sinne oli pieni kävelymatka, sillä oma hotellimme oli Cumulus. Söimme pastaa, jossa oli kanaa hyvin pienissä määrin. Salaatti oli tuoretta ja patonki levitteineen erinomaista, josta brasilialaisvahvistuksemme Alan innostui ja otti mukaansa pari palaa patonkia. Syömiskabitenissa oli maalaus, joka osoittautui Mona Lisaksi, kapteenimme Juha kysyi lapsensävyttämällä äänellä: “Onkohan tuo aito?”, totesimme että se oli epäaito ja innostuksemme laantui. Sitten mentiin omin avuin takaisin hotellille, osa meni kauppaan ostamaan ruokaa, osa hotellille lepäämään. Itse menin apteekkiin ostamaan täytettä lääkelaukkuumme ja sitten kauppaan “managementin” kanssa, johon kuului päävalmentaja Sami, apuvalmentaja Kimmo ja tilastomies Lassi. Kauppareissun jälkeen hotellille, lepoa ja valmistautuminen peliin.

Kauden avaus, ensimmäinen peli, vastassa Isku-Volley. Bussi starttasi takaisin Pyynikille, olimme siellä noin puolitoistatuntia ennen peliä. Pelaajat vaihtoivat vaatteet ja itse laitoin kaiken valmiiksi, jotta pelaajilla olisi helpompi pelissä olla. Kohtasin kuitenkin huoltajan pahimman painajaisen, vesi oli likaista eikä sitä voi juottaa kenellekkään! Jouduin käyttämään hoksottimiani ja keksin että otan vettä jostain muualta, ja ongelma oli ratkennut! Yleisö Tampereella oli aneeminen, ihmisiä oli paikalle vaivaantunut reilu 200 arvatakseni ja välillä saattoi kuulua jokunen taputus. Pelin jälkeen rutiinihommat, vedet vesikanisterista pois, lääkelaukku kuosiin ja lääkelaukku matkustuskuntoon. Pelin jälkeen menimme scandiciin syömään, jossa oli tarjolla ravintola-annos kanaa ja pari perunaa ristissä. Ruoka oli ok-hyvää mutta aivan liian pieni isoille ukoille. Nälkä melkein lähti taisi kaikki mennä sen jälkeen hakemaan ruokaa jostain muualta lisäksi. Hotellille takaisin ja lepoa.

Sunnuntai starttasi aamupalalla ja aamureippailulla Tampereella, kun ne oli suoritettu, menimme yllätykseksi hotellille. Lepäsimme pari tuntia ja luovutimme hotellihuoneet päivällä, sen jälkeen Scandiciin syömään, taas. Ruoka oli kaikkea muuta kuin hyvää, pettymys, fiasko. Pastaa jossa oli lihapullia ja jotain vihanneksia. Ruoka ei maistunut yhtään miltään. Onneksi taas oli tarjolla maagista patonkia levitteineen, joten ei jäänyt niin paha mieli meikäläiselle.

Onneksi taas oli tarjolla maagista patonkia

- Mika

Reissu kohti Vammalaa alkoi ja vastassa Olli Kunnarin VaLePa. Peli meni suhteellisen hyvin ja yleisö Vammalassa oli omaa luokkaa. Pieni sali, tupa täynnä (reilu 600 katsojaa), ja meininki katossa. VaLePa-huudot kuuluivat rumpuryhmän säestämänä. Välillä Alan onnistui kesken pelin hiljentämään katsomon kun teki pisteen, kaveri huusi kovempaa yksin kuin koko Vammala yhteensä. Ainoa miinus mitä voin yleisöstä sanoa on se, että he huutelivat pelaajille vähän henkilökohtaisiakin asioita. Pelin jälkeen oli hiukan parempi fiilis ja kotia kohti.

Kotiinpaluureissu alkoi väsyneiden ukkojen vallatessa bussin. Pysähdyimme Orituvan ABC:llä syömässä ja tarjolla oli pottumuusia ja lehtipihviä. Tuttu ja turvallinen yhdistelmä meni heittämällä ykköseksi!

Viime viikoilla on reenailtu sen mitä ollaan keretty ja pelejä on ollu paljon. Viimeksi kävimme Savonlinnassa Saimaa Volleyn vieraana josta voisin mainita Petterin unohtuneet pelikengät, eli Savonlinnassa joku sai arvokaat asicset.

Tämä voisi tällä kertaa riittää, ensi kerralla lupaan kertoa enemmän pelaajakohtaisempia kommelluksia ja kertoa bussistamme tarinaa, jossa ei ole aina niin helppoa olla. Voitte antaa risuja, ruusuja, puukkoja jne. Palaute on aina tervetullutta ja rohkeasti palautetta tulemaan! Ja rohkeasti löytäkää tienne urheilutalolle!